Och till slut endast tystnad

Hiljalleen valtaosa emigranteista palasi Saksaan. Vaikka palaaminen onkin kirjaimellisesti katsoen väärä termi: maata johon he tulivat, ei ollut olemassa silloin, kun he joutuivat tai kokivat pakotetuiksi lähtemään. Monet asiat olivat muuttuneet, mutta monet olivat myös pysyneet samoina Weimarin Tasavallasta "Kolmanteen Valtakuntaan", sodanjälkeiseen miehitettyyn autiomaahan ja aina Länsi-Saksan näennäiseen itsenäisyyteen saakka. Yksi näistä oli Ruhrin teollisuusalueen talousimperiumi. Sen rahan ja vallan dynastioihin Helmut Käutner asettaa modernisoidun ja noir-henkisen Hamletinsa, jossa Hardy Krüger esittää perheen tilalle vuosien maastapaon jälkeen palaavaa jälkeläistä. Harvat Shakespeare-modernisoinnit ovat älyllisesti tämän elokuvan tasolla tai sisältävät näin radikaaleja muutoksia, jotka ovat syntyneet tunnistamalla oman aikakautensa erityisongelmat ja tarpeet. Koskaan aikaisemmin tai koskaan tämän jälkeen eivät Ruhrin rautasulatot ja kaivostyöläiset ole näyttäneet näin majesteettisilta, väkeviltä ja huikean kauniilta. Ja lopussa oli hiljaisuus oli Näin päättyy rakkauden tavoin rikollisen ylenkatsottu omana aikanaan, luultavasti koska valtaapitävät kriitikot eivät tienneet miten suhtautua Länsi-Saksan modernististen mestareiden, Käutnerin, Staudten tai Rolf Thielen orastavaan erityislaatuisuuteen. (OM) (Midnight Sun Film Festival)