Ohjaus:
Sherry HormannKuvaus:
Michael BallhausSävellys:
Martin TodsharowNäyttelijät:
Antonia Campbell-Hughes, Thure Lindhardt, Amelia Pidgeon, Trine Dyrholm, Dearbhla Molloy, Roeland Wiesnekker, Ellen Schwiers, Erni Mangold (lisää)Suoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Vuonna 1998 kymmenvuotias Natascha Kampusch siepattiin Wienissä. Järkyttävä tapaus uutisoitiin ympäri maailmaa. Yllättäen tarina sai jatkoa 8,5 vuotta myöhemmin, kun tyttö pääsi karkaamaan vangitsijansa kynsistä – vain noin 25 kilometrin päässä kotoaan. Pian median eteen asteli ihmeen tasapainoinen ja kypsä 18-vuotias nainen. Rauhallisesti Kampusch kertoi pitkistä vuosista vankeudessa. Hämmennystä herätti ymmärtävä sävy, jolla nainen puhui hänet kaapanneesta miehestä. Kävi ilmi, että vuosien saatossa Kampusch sai yhä enemmän vapauksia, hän teki jopa yhteisen lomamatkan vangitsijansa kanssa. Oliko tämä osa nuoren naisen selviytymistaktiikkaa? Vai kärsikö hän niin kutsutusta Tukholma-syndroomasta? Kampusch itse kiitti selviytymisestään sitä, että hän ei koskaan unohtanut, kuka oikeasti oli. Eikä hän koskaan luopunut toivosta: "Tiesin, että vain toinen meistä selviäisi hengissä." (Future film)
(lisää)Arvostelut (2)
I avoided this drama for a while, thinking it wasn’t the kind of story you rush to watch as soon as it’s released. But when it popped up on TV, I gave it a try. In terms of intensity, 3096 Days holds its own against some of Hollywood’s best dramas, with the haunting twist that this one is based on a true story. That’s what makes it so unsettling. The actresses playing Natascha were fantastic, and Thure Lindhardt’s portrayal of Priklopil was spot on—his character is one that will forever baffle psychologists. The film itself is cold and detached, sticking to the facts, but in this case, that approach works.
()
The story of Natascha Kampusch is quite scary in itself, and I was curious how it would be translated into a film. I have to say I was expecting something a little more disturbing than this. The atmosphere must have been truly insane at times, but the film failed to turn that to its advantage. It portrays something that is definitely not right, but it gives you the impression that the girl didn’t suffer all that much. Is it really so hard to make something that will rip your heart out? I mean, it's a true story... A documentary about Natascha and her testimony would have a much more depressing atmosphere.
()