Ohjaus:
Woody AllenKäsikirjoitus:
Woody AllenKuvaus:
Gordon WillisNäyttelijät:
Mary Beth Hurt, Richard Jordan, Diane Keaton, E.G. Marshall, Geraldine Page, Maureen Stapleton, Sam Waterston, Kristin Griffith, Henderson ForsytheJuonikuvaukset(1)
Kun sisustussuunnittelija Even (Geraldine Page) aviomies Arthur (E.G. Marshall) jättää hänet, heidän kolmen aikuisikäisen tyttärensä jääkylmät välit paljastuvat. Sairaalloisen mustasukkainen ja epävarmuuden sekä kaunan kalvama menestyskirjailija Renata (Diane Keaton), päättämättömyyden lamaannuttama Flyn (Kristin Griffith) ja orastava näyttelijätär Joey (Marybeth Hurt) yrittävät epätoivoisesti tulla toimeen murtuneen äitinsä vuoksi. Kun heidän isänsä yllättäen rakastuukin toiseen naiseen, hänen päätöksensä mennä uudestaan naimisiin aiheuttaa hirveän kohtalon oikun... traagisin ja odottamattomin seurauksin. (SF Film Fin.)
(lisää)Arvostelut (2)
When it comes to Interiors, I have to be desperately subjective. If I had come to the film without knowing the basic plot synopsis, I would have been lost in the story for a while and I wouldn't have had such a positive mood. Woody Allen precisely shows the differences between the characters of all the sisters, reveals snobbery in the brightest light, and also compares people relying on feelings with those who are emotionally cold and rational, thanks to the character of Pearl.
()
I'm happier when Woody Allen entertains me. No, I'm not saying that every film of his has to be a barrage of jokes from start to finish, but at least a hint of humor can be snuck into anything... Except for Interiors, apparently. It’s not that I was unusually bored by the film, but it's too cold for my taste and I probably wasn't in the right frame of mind for it. I understand that the director and writer in one might have wanted to take a break from comedies and try something serious for a change, but he made a film that I don't want to watch again, and this is the first time that’s happened.
()