David Lynch: The Art Life

Kenties vaikea uskoa, mutta taaperona David Lynch oli kuin kuka tahansa perusvauva: kuumalla ilmalla hän tykkäsi istuskella parhaan kaverinsa kanssa kuralammikossa puun alla ja puristella savista mutaa. Nykyisin 71-vuotiaan elokuvantekijän kädet ovat edelleen – kirjaimellisesti – savessa, vaikka leikkikenttä onkin vaihtunut Idahon Sandpointista Hollywoodin kukkuloille.

Jon Nguyenin dokumentti kohdentuu Lynchiin kuvataiteilijana. Surrealistisen visionäärin varttumisesta nähdään välähdyksiä rakeisten arkistofilmien ja mustavalkoisten valokuvien kautta. Ainoastaan Lynch itse pääsee ääneen, ja valinta on perusteltu. Hän kertoo avoimesti maalarin-unelmistaan sekä pikkutarkkoja anekdootteja muun muassa synkistä unistaan, rakastavasta perheestään, nuo-ruuden huumekokeiluistaan, yöstään ruumishuoneella ja oudosta naapuristaan, joka luuli itseään kanaksi. Ketjussa polttavan Lynchin tarinat kuulostavat usein yhtä kummallisilta kuin miltä hänen elokuviensa kohtaukset näyttävät. Tupakan karhentama kertojamurina herättää tarinat eloon, vaikka kohtaukset on kuvitettu vain Lynchin kuvataiteella tai näkymillä ateljeesta, jossa hän luo sekatekniikkatöitään. Dokumentti loppuu ensimmäisen pitkän elokuvan Eraserheadin (1977) kulisseihin. Eräänä iltana vähän aikaisemmin Lynch oli kokenut, kuinka hänen maalaamassaan taulussa oli mukana liike ja ääni. Sattumaako?
Marko Ylitalo (Helsinki International Film Festival)