Ultimo tango a Parigi
Ohjaus:
Bernardo BertolucciKuvaus:
Vittorio StoraroSävellys:
Gato BarbieriNäyttelijät:
Marlon Brando, Maria Schneider, Maria Michi, Marie-Hélène Breillat, Catherine Breillat, Jean-Pierre Léaud, Catherine Allégret, Massimo Girotti (lisää)Suoratoistopalvelut (1)
Juonikuvaukset(1)
Niin pahennusta herättäneenä kuin loistavuutensa ansiosta Bernardo Bertoluccin Viimeinen Tango Pariisissa muistetaan yhtenä elokuvataiteen merkkipaaluna, esitellen Marlon Brandon Oscar -ehdokkuudella palkitun roolisuorituksen, joka lukeutuu hänen uransa parhaimpiin. Brando on 45-vuotias Pariisissa asuva amerikkalainen, jonka elämää varjostaa vaimon itsemurha. Maria Schneider on 20-vuotias pariisilainen, joka on kihloissa nuoren elokuvaohjaajan kanssa. Tietämättä edes toistensa nimiä, nämä kaksi piinattua sielua löytävät toisistaan tyydytyksen seksuaalisiin mielihaluihinsa yhtä tyhjässä asunnossa, kuin heidän harmaat, traagiset elämänsä. (SF Film Fin.)
(lisää)Arvostelut (4)
A film where Marlon Brando unquestionably reigns supreme, which in his case seems incredibly effortless. But he was able to simply play every role to the fullest. Yes, even today, the film remains quite controversial, and the butter scene is unforgettable because it's not just about what's happening but also about what's implied.
()
“Quo vadis, baby?“ I’m still not at the point when I would be pleased only by a view of anal sex and a quick death, or I don’t know and have no desire to know who is treating their trauma through film/in a film. More than the atmosphere of decadence, more than Storaro’s slightly masturbatory cinematography and more than the effort to depict the sexual revolution without embellishments, I am amazed by Brando’s performance. His gestures, diction, looks. I hated Paul, but I loved his company. Appendix: I still like butter.
()
Brando is brilliant, and the same can be said about some passages (the monologue with the dead wife, for example), but at times the film drags unnecessarily.
()
Last Tango in Paris is one of the favorite polarizing films that always reveal whether you're going to be a young cinephile or not. So until you're in your twenties, just keep watching, add Salo, or The 120 Days of Sodom and Freaks and you'll feel like a revolutionary rebellious intellectual. Then you realize that the same story repeats itself every generation, but that doesn't matter. The bottom line is that butter is not a good enough lubricant.
()